Valtioiden päättäväinen toiminta koronakriisissä on laajentanut käsitystä siitä mikä on poliittisesti mahdollista. Nyt ymmärrämme taas, että valtiot voivat tehdä rauhanomaisia mutta radikaaleja toimenpiteitä.

Kahden vuoden ajan nuoret ympäri maailmaa ovat järjestäneet suoraa ilmastotoimintaa koululakkojen muodossa. Samaan aikaan poliittisen järjestelmän toimettomuus ilmastonmuutoksen suhteen käy yhä räikeämmäksi. Greta Thunbergin sanoin 1: Johtajamme puhuvat “eksistentiaalisesta kriisistä”, ja silti, kun kyse on oikeista toimenpiteistä, kiellämme vieläkin todellisuuden.

Kuilu sen välillä mitä meidän täytyy tehdä ja mitä oikeasti teemme levenee päivä päivältä. Käytännössä olemme menettäneet taas kaksi kriittistä vuotta lisää poliittiseen toimettomuuteen. Näyttää pahasti siltä, että mitä pidempään teeskentelemme olevamme uskottavalla polulla pieniin päästöihin, ja uskomme, että tarvittavat toimenpiteet ilmastokatastrofin estämiseksi ovat saavutettavissa nykyjärjestelmän sisällä toimien, sitä enemmän arvokasta aikaa menetämme 2.

Johtavat ilmastotutkijat esittävät Nature-tiedejulkaisussa 3, että olemme jo saattaneet ylittää useita ilmastollisia keikahduspisteitä, ja siten aloittaneet itseään vahvistavan kierteen ilmastojärjestelmässä. Suorien ilmaston lämpenemisvaikutusten lisäksi läsnä ovat luonnon köyhtyminen, lajikato, vakavammat pandemiat ja veden saatavuuden ja ruuantuotannon kriisit [4,5]. Tilanteen kokonaisuhka on enemmän kuin osiensa summa. Vaakalaudalla ovat mittaamattomat kustannukset, sisältäen ääritapauksessa myös ihmiskunnan sukupuuton.

Ilmastotutkija Will Steffen katsoo, että sivilisaation romahtaminen on nyt nykyisen talousjärjestelmän todennäköisin lopputulema 6. Enää ei ole kyse tilanteesta, jossa on teoriassa mahdollista, että asiat menevät päin helvettiä, vaan tilanteesta, jossa on teoriassa mahdollista, että niin ei käy. Yhteiskunnillamme ei yksinkertaisesti ole varaa epäonnistua tähän kriisiin vastaamisessa. On liian vaarallista lyödä vetoa tämän kokoluokan riskejä vastaan.

9/10 suomalaisesta uskoo ilmastonmuutoksen olevan vakava ongelma. Siitä huolimatta, ja etenkin tänä vuonna nähtyjä päättäväisiä koronatoimia vasten, poliittisen järjestelmän toimettomuus käy yhä räikeämmäksi. Näyttää siltä, että järjestelmä on liian kiireinen ja sotkeutunut eturistiriitoihin, ja liian riippuvainen talouskasvusta, jotta se kykenisi toimimaan ajoissa – vaikka poliitikot itse muuta tahtoisivatkin.

Mitä pidempään uskomme puoluepolitiikan ja talouselämän tuottavan tarvittavat ilmastotoimenpiteet, sitä enemmän elintärkeää aikaa menetämme.

On toimittava nyt. Luvut ovat puolellamme. Parhaan tieteellisen tutkimustiedon valossa jopa diktatuurit voidaan kaataa mikäli pieni murto-osa (3,5%) väestöstä aktivoituu toimimaan väkivallattoman suoran toiminnan keinoin 7. Samaan aikaan Suomen kansan konsensus on selvä: 89% uskoo ilmastonmuutoksen olevan vakava ongelma 8, ja vain 1% uskoo, että ilmastonmuutosta ei tarvitse hillitä lainkaan 9.

Olemme lähellä käännepistettä.

Lokakuun 1.10. Elokapina aloittaa massamuotoisen rauhanomaisen kansalaistottelemattomuuden aallon, jossa tavalliset kansalaiset nousevat osoittamaan tilanteen vakavuuden poliitikoille, talouselämälle ja kansalaisille. On unohdettava puoluepoliittinen taktikointi, kanavoitava kollektiivinen voimamme yhteen ja pysäyttää katastrofiin johtava kehitys. On vedettävä hätäjarrusta. Tämä on oikeutemme ja velvollisuutemme – omaksi itsepuolustukseksemme ja moraalisen velvollisuutemme tähden ihmiskuntaa kohtaan, on yritettävä pelastaa ihmisen sivilisaatio romahdukselta ja pienennettävä joukkokuolemien riski.


Lue myös:

Tule mukaan