Elokapinan tiedote 3.11.2021, valmis julkaistavaksi heti

Luonnonvarakeskus Luke ja valtion metsiä hallinnoiva Metsähallitus sopivat tutkivansa jatkuvaa kasvatusta, ja aloittivat hakkuut Suomussalmen Karttimonjoella lokakuun puolivälissä, huolimatta siitä että paikka on täysin epäsopiva: Karttimonjoen varressa on useita pieniä vanhan metsän biodiversiteettirikkaita saarekkeita, jotka toimivat ekologisena käytävänä Pirttivaaran talousmetsä-alueen pohjoispuolella sijaitsevan isohkon Martinselkosen Nature-alueen ja eteläpuolen pienempien Natura-alueiden välissä.

Hakkuut keskeytyivät suoraan toimintaan 13.10.2021. Sen jälkeen aluetta ovat valvoneet useat henkilöt, joista osa on mukana yksityishenkilöinä, osa Elokapinan kautta ja osa taas kuuluu Greenpeaceen, Suomen Luonnonsuojeluliittoon tai Luonto-Liittoon. ”Kaikista inspiroivinta on ollut resurssien ja tiedon jakaminen eri tahojen välillä. Upeaa seurata Elokapinan toiminta- ja oppimisvalmiiden tyyppien, luontokartoittajien sekä Greenpeacen pitkän linjan metsäaktivistien ja muiden metsistä tietävien yhteistyötä”, kertoo viikon alueella ollut Minka Virtanen. ”Viikko on ollut muutoinkin todella silmiä avaava. Paljon on karissut vanhoja käsityksiä kun olen saanut lisää tietoa metsien biologiasta, suojelusta ja metsätaloudesta”, hän jatkaa.

Virhearvio vai kyynistä tulostavoitteen tavoittelua?

On vaikea arvioida, ovatko hakkuut Luken tutkijoiden virhearvio, https://www.sll.fi/2021/09/08/luonnonsuojeluliitto-tuomitsee-luonnonmetsia-uhkaavat-hakkuut-suomussalmella/ vai Metsähallituksen “tieteellistä valaanpyyntiä”, tieteen varjolla tehtävää luonnon riistoon perustavaa businesta, Luken tiedote kun ei onnistu perustelemaan tutkimusta mitenkään: https://www.luke.fi/blogi/metsanhoidon-vaikutuksia-monimuotoisuuteen-on-tutkittava-myos-kasittelemattomissa-metsissa/ Tutkimuksella on aiemminkin perusteltu hakkuita, esimerkiksi Suomussalmen Malahviassa 2002: http://forestinfo.fi/luontoliitto/vanha/tiedotus/020128.html

Entä kuka ostaa puut jo hakatulta alueelta?

On myös outoa, että hakattuihin puihin ei ole merkitty ostajaa, mutta yön pimeydessä osa pölleistä vietiin pois. ”Olemme yrittäneet selvittää kuka ostaja on, ehkeivät he edes tiedä että heidän ostamansa puut on kaadettu vanhasta luonnontilaisesta metsästä, jossa on paljon uhanalaisia lajeja”, pohtii Minka Virtanen.

Kainuussa, kuten kaikkialla Suomessa, suurin osa metsistä on avohakattu viime vuosikymmenten aikana, ja maisema näyttää monin paikoin surulliselta, kuin sodan jäljiltä. ”Minulle riitti nyt. Suomen metsistä lähes kaikki on jo talousmetsää, ja vanhoja luonnonmetsiä on jäljellä muutama prosentti. Haluan, että vanhoja metsiä ei enää hakata. Olen täällä siksi”, toteaa ensimmäistä kertaa metsäaktivismissa mukana oleva Outi Leskinen.

On epävarmaa, mitä jatkossa tapahtuu. Eri järjestöistä on oltu yhteydessä Metsähallitukseen ja Lukeen, mutta hakkuista ei ole vetäydytty. Tällä hetkellä Metsähallitus antaa ymmärtää, että kun aktivistit poistuvat alueelta ja somepäivitykset lakkaavat, niin hakkuukoneet palaavat välittömästi. Toisaalta, moni metsä jonka suojeluarvo on vasta aktivismin myötä ymmärretty, on suojeltu. Tätä mekin toivomme, ja siihen pyrimme.

Suomen talousmetsien käytössä ei ole mitään ihailtavaa, toisin kuin mm. presidentti Sauli Niinistö on käsittänyt:

Suomen metsistä noin 90% on talousmetsää, ja suojeltua noin 10%, mutta luvut riippuvat lähteestä ja laskentatavasta, esim. https://mmm.fi/metsat/suomen-metsavarat  Vuoteen 2014 asti muut talousmetsän kasvatustavat kuin avohakkuut ja uudistaminen olivat käytännössä kiellettyjä, joten tällä hetkellä Suomessa vain noin 5% metsistä on jatkuvan kasvatuksen piirissä.

Lisäksi suomalainen tapa avohakata on ollut tavallista brutaalimpi, ja säästöpuun määrä on ollut vain 2% luokkaa, verrattuna muualla vastaavalla ilmastovyöhykkeellä luku on 6–40% https://www.luke.fi/blogi/talousmetsien-luonnonhoito-on-lajiston-sailymisen-kannalta-tarkeaa/.

Luonnontilaista vanhaa metsää on jäljellä häviävän vähän, ehkä 1–3%. Osa suojelluistakin alueista kun on nuorta metsää, entistä metsätalousmaata tai hyvin vähäpuustoista kitumaata. Ei yllätä, että uhanalaisten lajien määrä kasvaa edelleen  https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Lajit/Uhanalaiset_lajit/Suomen_lajien_Punainen_lista_2019

Jatkuva kasvatus tulee varmasti lisääntymään paljon ja todennäköisesti nopeasti. Suurin osa suomalaisista ei pidä avohakkuista, ja vastikään ”Avohakkuut historiaan” kansalaisaloite keräsi 60000 allekirjoittajaa. Tuoreen tutkimuksenkin mukaan olisi kokonaisvaltaisesti parempi, jos jatkuva kasvatus olisi ensisijainen menetelmä, tutkimuksessa ehdotettu osuus on 75% https://www.jyu.fi/fi/ajankohtaista/arkisto/2020/08/kannattaako-avohakkuista-luopua.

Luonnontilaisten metsien suojelu on ainoa järkevä ratkaisu Karttimonjoella

Jatkuvan kasvatuksen tutkimiselle, etenkin nopeasti muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa, on tarve. Olisi kuitenkin järjetöntä, vastuutonta, moraalitonta ja tieteellisesti epärelevanttia tuhlausta tutkia jatkuvaa kasvatusta Suomen luonnonmetsien viimeisissä rippeissä. Metsähallitukselta, Lukelta ja Maa- ja metsätalousministeriöltä ainoa järkevä ratkaisu on valita uudet koealat. https://metsat.greenpeace.fi/blog/kysymyksiae-ja-vastauksia-suomussalmen-karttimonjoen-hakkuista

Lue lisää Elokapinan Metsäryhmästä: https://blogi.elokapina.me/metsa-aktivistien-vaatimukset/