Konkreettisia toimenpiteitä hallitukselle.
Suomessa on välittömästi aloitettava laaja ekologinen jälleenrakennus, jossa yhteiskuntamme sopeutetaan planetaaristen rajojen sisään. Kunnes ilmasto- ja ympäristötoimia käsittelevä kansalaisfoorumi perustetaan, Elokapina vaatii hallitusta aloittamaan jälleenrakennuksen seuraavista toimenpiteistä.
Kulutusperäiset päästöt on sisällytettävä Suomen päästövähennystavoitteisiin.
Päästömme ovat todellisuudessa kolmanneksen raportoitua suuremmat (1, 2). Tämä tarkoittaa, että suomalaisten aiheuttamia ilmastopäästöjä ei ole saatu vähenemään. Ei ole oikeudenmukaista, että päästövähennystavoitteet eivät huomioi Suomessa kulutettujen tuontituotteiden tuotantopäästöjä, vaan ulkoistamme ne. Siksi hallituksen on muutettava ilmastolakia niin, että myös kulutusperäiset päästöt1 sisällytetään päästövähennystavoitteisiin.
Kaikki ympäristölle haitalliset tuet on lopetettava.
Suomen valtio tukee ympäristö- ja ilmastotuhoa miljardeilla euroilla vuodessa (3, 4, 5). Hallituksen on lopetettava kaikki yritystuet ja verohelpotukset fossiilisiin polttoaineisiin perustuvalle liiketoiminnalle. Samalla on lailla kiellettävä uudet fossiili-investoinnit Suomen maaperällä sekä Suomen valtionyhtiöiltä. Hallituksen on siirrettävä ilmastolle ja ympäristölle haitalliset tukirahat ilmastotoimien ja luonnonsuojelun rahoittamiseen.
Rikkaiden suhteettoman suuriin ilmastopäästöihin on puututtava.
Varakkaimmat ovat niin Suomessa kuin globaalisti vastuussa suhteettoman suuresta osuudesta kokonaispäästöistä (6, 7, 8, 9). Hallituksen on kiellettävä lyhyet reittilennot Suomessa, asetettava progressiivinen lentovero toistuvalle lentomatkustamiselle sekä kiellettävä yksityissuihkukoneet ja polttomoottorilliset luksusjahdit. Tämän lisäksi hallituksen on asetettava nykyistä vahvempi päästövero ja luontohaittamaksu yhdistettynä oikeudenmukaiseen uudelleenjakoon, kuten hiiliosinkoon.
Luontokato on pysäytettävä ja hiilinieluja on kasvatettava.
Tehometsätalous, liian suuret hakkuumäärät ja liian vähäinen suojelu ovat suurimmat syyt luontokadolle Suomessa. Ainoastaan 3 % Suomen metsäpinta-alasta on enää luonnontilaista metsää. Valtion on välittömästi suojeltava kaikki jäljellä olevat luonnontilaiset metsät ja 30 % Suomen pinta-alasta2. Suojelu on toteutettava saamelaisten itsemääräisoikeutta kunnioittaen ja luontaiselinkeinot huomioiden. Hallituksen on päivitettävä nykyistä metsälakia siten, että hakkuumäärät rajoitetaan maakuntakohtaisesti kestävälle tasolle ja Suomen maankäytön hiilinielua ja hiilivarastoa kasvatetaan pysyvästi3. Lisäksi Suomessa on kriminalisoitava luonnon joukkotuhonta (ecocide).
Ekologisesti ja eettisesti kestämätön eläintuotanto on ajettava alas.
Nykyinen eläintuotantoa priorisoiva ruokajärjestelmä on tuhoisa ilmastolle, ympäristölle, ihmisille sekä muille eläimille. Suomessa eläintuotanto käyttää yli 70 % maatalousmaasta, tuottaa rehunviljely mukaan lukien noin 10 Gt/v ilmastopäästöjä (10, 11), aiheuttaa puolet vesistöjen ravinnepäästöistä ja tappaa vuosittain 82 miljoonaa eläintä. Hallituksen on asetettava tavoitteeksi eläintuotannon radikaali vähentäminen. Suomessa on siirryttävä kohti kestävää kasvipohjaista ruoantuotantojärjestelmää. Tehoeläintuotannolle suunnatut tuet tulee kohdistaa kasvipohjaiseen ruoantuotantoon ja kaikki julkiset ruokahankinnat on muutettava kasvipainotteisiksi.
Luonnonvarojen ylikulutus on lopetettava.
Jos kaikki kuluttaisivat kuin suomalaiset, ylittyisi planeetan kantokyky kolme ja puoli -kertaisesti. Ylikulutuksen lopettamiseksi on luonnonvarojen käyttöä Suomessa leikattava 70 % nykytasosta (12, 13). Tämän toteuttamiseksi hallituksen on supistettava ei-välttämättömiä4 teollisuuden sektoreita, rajoitettava ylikulutusta lietsovaa mainontaa ja samalla kasvatettava kestäviä aloja kuten hoivatyötä. Valtiontaloudelle on määritettävä uudet ohjausmittarit, joiden avulla suomalainen yhteiskunta sopeutetaan planetaaristen rajojen sisään.
Mielekkäämpi elämä ja kestävä työ kaikille.
Suomessa tuotannon ja kulutuksen kasvu on ollut valtavaa, mutta aitoa kehitystä hyvän elämän edellytyksissä ei ole tapahtunut enää sitten 1980-luvun (14, 15). Sen sijaan taloudellinen epätasa-arvo on kasvanut merkittävästi. Meidän on luovuttava jatkuvasta materiaalivirtojen kiihdyttämisestä ja luotava kohtuusyhteiskunta, jossa ylikuluttavaa ja saastuttavaa toimintaa ei edes osaa kaivata. Hallituksen tulee ohjata työvoimaa5 ekologisesti ja yhteiskunnallisesti erityisen arvokkaiden töiden, kuten hoivan, kasvatuksen, korjaamisen, kierrätyksen, kulttuurin, kestävän viljelyn, ekosysteemien ennallistamisen sekä tuuli-, aurinko- ja vetyenergian pariin. Alas ajettavien alojen työntekijöille ja alkutuottajille tulee tarjota tarvittava taloudellinen ja sosiaalinen tuki ja mahdollistaa uudelleenkouluttautuminen.
Vaatimukset
Periaatteet ja arvot
Toimintakonsensus
Usein kysytyt kysymykset
-
Kulutusperäiset päästöt eroavat nykyisten päästövähennystavoitteiden perusteena käytettävistä tuotantoperäisistä (eli Suomen alueella tuotetuista tai syntyneistä) päästöistä siten, että niihin sisältyvät tuontituotteiden tuotantoketjujen päästöt ulkomailla. Samalla päästöistä vähennetään kotimaisten vientituotteiden tuotantoketjujen päästöt. ↩
-
Nykyisin Suomen pinta-alasta on suojeltu noin 10 %. Lisäsuojelu on tehtävä maakuntakohtaisesti eli tasapuolisesti jokaiseen maakuntaan kohdistuen, jotta suojeluverkosto ulottuu kattavasti joka puolelle Suomea ja edustaa eri luontotyyppejä. ↩
-
Nielu ja varasto on kasvatettava mahdollisimman suureksi, sillä Suomesta ja kaikista muistakin maista on tultava hiilineutraaliuden jälkeen hiilinegatiivisia yhteiskuntia. Hiilinegatiivisuuden saavuttaminen on välttämätöntä ihmiskunnalle elinkelpoisen planeetan säilyttämiseksi. Vasta hiilinegatiivisuuden myötä ilmakehän CO2-tasot ja keskilämpötila voidaan saada laskuun ja aiheutetut vahingot osittain korjattua. ↩
-
Ei-välttämättömällä tarkoitetaan kaikkea sellaista teollista tuotantoa ja kaupan alan toimintaa, joka ei suoraan osallistu yhteiskunnan aineellisten, sosiaalisten ja terveydellisten perustarpeiden täyttämiseen tai turvallisuuden ja kriittisen huoltovarmuuden ylläpitämiseen. Koska Suomessa ja muissa teollisuusmaissa on tultava toimeen nykyistä vähemmällä energian- ja materiaalinkulutuksella, on luotava käytännöt raaka-aineiden priorisoinnille ja säännöstelylle. Yritysten sääntelyä on päivitettävä niin, että näissä puitteissa tapahtuva ja yhteistä hyvää sekä ekososiaalista arvoa tuottava elinkeinon harjoittaminen voi kukoistaa. ↩
-
Tähän yksi keino on julkinen työpaikkatakuu. Työpaikkatakuussa valtio pyrkii tarjoamaan kaikille halukkaille työpaikan palkalla, joka muodostaa käytännössä markkinoiden minimipalkan. Takuutyöt ovat ekologisesti ja yhteiskunnallisesti hyödyllisiä ja työehdoiltaan mielekkäitä, mutta eivät vaadi pitkää koulutusta. Valtio rahoittaa työpaikat, mutta ne voidaan organisoida paikallisella tasolla, esimerkiksi kunnissa tai maakunnissa. Suomessa on vasten tahtoaan työttömänä olevia, ja samalla monia töitä, jotka ovat tarpeellisia, mutta jotka eivät tule tehdyksi. Työpaikkatakuu luo turvaa ja vahvistaa ajatusta, että mitä tahansa töitä sisällöstä riippumatta ei tarvitse vastaanottaa: aina on tarjolla töitä, jotka rakentavat kestävää yhteiskuntaa. ↩