Turvallisemman tilan politiikka on yritys luoda käytäntöjä, jotka saavat ihmiset kokemaan olonsa turvalliseksi, ottamaan vastuuta epämiellyttävistä tilanteista ja luoda tapoja muuttaa epämiellyttävät tilanteet paremmiksi sen sijaan, että niitä pitäisi vain sietää. Sanavalinta ”turvallisemman” eikä ”turvallisen” viittaa ajatukseen, että täysin turvallista tilaa ei kaikille välttämättä pystytä luomaan, vaikka se onkin tavoitteena.
Turvallisemman tilan politiikka on feministinen menetelmä, jonka tarkoituksena on auttaa liikkeeseen osallistuvia kokemaan ja luomaan sisäistä turvallisuuden tunnetta yhdessä. Vastuu tästä on kaikilla. Kun voi luottaa siihen, että omaa kokemusta kuunnellaan ja arvostetaan ja että kaikki ovat sitoutuneita turvallisemman tilan politiikkaan, yhteisön ristiriitoja uskalletaan käsitellä rakentavasti.
Tarkoitus on myös saada ihmiset miettimään omaa vuorovaikutustaan yhteisön jäseninä. Turvallisemman tilan politiikasta on merkittävästi apua hierarkioiden ja epätasa-arvoisten tilanteiden purkamiseen ryhmässä ja yhteisössä. Tämä on myös keino luoda yhteisyyden kokemusta tapaamisissa: kaikki ovat mukana ja vastuussa sosiaalisen tilan luomisesta.
Turvallisemman tilan politiikka on lähtöisin alakulttuureista, erityisesti seksuaalivähemmistöjen tapahtumista. Niillä on haluttu varmistaa, että osallistujat voivat olla omana itsenään ilman pelkoa vieroksuvasta asenteesta ja kummastelevista katseista tai suoranaisesta väkivallasta. Teemassa kiinnostavaa kaikille ovat käytännöt ja tavat, joilla pyritään turvallisen ja kunnioittavan tilan luomiseen ja osanottajien vastuuttamiseen omasta käytöksestään.
Turvallisemman tilan politiikkaa on myös kritisoitu. Turvallinen tila määrittyy ihmisten keskinäisessä vuorovaikutuksessa eikä siitä, miten jonkun ihmisen omat rajat määrittyvät ja milloin niitä ylitetään, voi koskaan antaa yleispäteviä ohjeita. Turvallisemman tilan politiikka on sekin itsessään alakulttuurinen koodisto, jota voi olla haastavaa omaksua nopeasti ja sikäli siihenkin sisältyy valtarakenteita. Se saattaa näin sulkea toisiin sosiaalisiin käytäntöihin tottuneita ihmisiä ulos toiminnasta.
Turvallisemman tilan politiikka voi luvata myös liikaa turvallisesta tilasta, joka ei kuitenkaan toteudu. Turvallisemman tilan politiikan alkuperäinen ajatus ihmisiä osallistavasta ja vastuullistavasta menetelmästä kääntyy helposti itseään vastaan: jos tilaisuudessa on määritelty periaatteet ja turvatiimi, joka huolehtii turvallisesta tilasta, jotkut osallistujat saattavatkin jättää ongelmat turvatiimin hoidettavaksi sen sijaan, että pyrkisivät itse vaikuttamaan asiaan.
Turvallisemman tilan periaatteet
Turvallisemman tilan periaatteista on olemassa monia muotoiluja, tässä kokoelma joitakin:
-
Älä oleta. Et voi tietää toisen kokemusta, ajatuksia, elämäntilannetta etkä itsemääriteltyä identiteettiä hänen puolestaan. Syrjintä voi näyttäytyä (esimerkiksi, mutta ei ainoastaan) homo- ja transfobiana, seksisminä, rasismina, ikä- tai luokkasyrjintänänä tai kyvykkyysnormeina. Koska teemme koko ajan oletuksia toisista, yritä tiedostaa omat oletuksesi. Ole avoin ja kuuntele.
-
Ole kunnioittava. Älä kyseenalaista toisen erilaisuutta.
-
Anna tilaa. Huolehdi, että kaikki tulevat keskustelussa kuulluksi ja pääsevät osalliseksi.
-
Älä häiritse ketään sanallisesti, koskemalla tai tuijottamalla. Ei:n sanominen tarkoittaa ei:tä. Lopeta tai muuta käytöstäsi jos toinen sitä pyytää.
-
Jos kaipaat ongelmatilanteisiin apua tai tukea, pyydä sitä.
Erityisesti keskustelutilanteisiin annettuja turvallisemman tilan ohjeita ovat seuraavat:
-
Älä yleistä omaa kokemustasi muita koskevaksi. Muiden kokemusta ei ole sopivaa määritellä heidän puolestaan.
-
Puhu tavoilla, jotka kaikki voivat ymmärtää. Käytä kieltä, joka on ymmärrettävää myös oman viiteryhmän ulkopuolisille.
-
Älä käytä hyökkääviä puheenvuoroja toisia ihmisiä kohtaan, ei paikalla olevia eikä tilaisuudesta poissaolevia kohtaan.
-
Oleta hyvää toisesta.
Vaatimukset
Periaatteet ja arvot
Toimintakonsensus
Usein kysytyt kysymykset