Ilmastokriisi on täällä ja se kiihtyy nopeammin kuin suurin osa tutkijoista odotti. Se on odotettua vakavampi, ja uhkaa luonnollisia ekosysteemejä ja ihmiskunnan kohtaloa.
– Maailman tieteentekijöiden varoitus ilmastohätätilasta (allekirjoittanut yli 11 000 tutkijaa 153 maasta)
Miksi kapinoimme?
Tällä sivulla käydään läpi ihmiskunnan aikaansaamia tuhoisia vaikutuksia maapallon ilmastoon ja ekosysteemeihin sekä ympäristökriisin vaikutuksia meihin ihmisiin. Lopussa tarkastellaan Suomen ilmastotavoitteiden riittävyyttä ilmasto- ja ympäristökatastrofin ehkäisemiseksi ja pohditaan mitä meidän pitäisi tehdä, jotta vältymme tuholta.
Sivu perustuu laajalti Tri. Emily Grossmanin ja XR Tutkijat -yhteisön laatimaan englanninkieliseen oppaaseen ja siinä esitettyihin vertaisarvioituihin tutkimuksiin, joihin voi linkkien avulla tutustua tarkemmin. Kaikki käännökset ovat Elokapinan omia.
Sivua on päivitetty viimeksi helmikuussa 2022.
Sisällysluettelo
- Mikä on kasvihuonekaasupäästöjemme tila tällä hetkellä?
- Mitä lämpeneminen aiheuttaa maapallolla?
- Mitä muuta tuhoa teemme planeetallemme?
- Mitä seurauksia ilmastonmuutoksesta on ihmisille?
- Mitä ovat takaisinkytkennät ja keikahduspisteet?
- Mitä Suomi tekee ilmastonmuutoksen torjumiseksi?
- Mitä meidän pitäisi tehdä nyt?
Mikä on kasvihuonekaasupäästöjemme tila tällä hetkellä?
Yli puolet kaikista teollisista hiilidioksidipäästöistä sitten teollisen vallankumouksen alun on päästetty vuoden 1988 jälkeen.
– Tohtori Peter C. Frumhoff, Huolestuneiden tutkijoiden yhdistyksen tieteen ja politiikan johtaja
Hiilipäästömme kasvavat yhä! Hiilidioksidipitoisuudet ovat ennätyskorkealla: 417 miljoonasosaa (ppm), yli 45% lisäys esiteollisesta ajasta. Pitoisuudet ovat korkeimmillaan ainakin viimeiseen 3 miljoonaan vuoteen.
Alla olevasta kuvaajasta näkyy, kuinka johdonmukaisesti ja nopeasti ihmiskunnan päästöt ovat nousseet lukuisista tiedeyhteisön varoituksista ja ilmastosopimuksista huolimatta.
Lähde: theconversation.com
Viimeisten 30 vuoden aikana olemme lisänneet päästöjämme eksponentiaalisesti – täysin tietoisina ilmastonmuutoksen vaaroista.
Vakauttaaksemme lämpötilat on nettopäästöjen laskettava nollaan. Ilmasto tulee lämpenemään niin kauan kuin päästämme ilmakehään enemmän hiilidioksidia kuin hiilinielut, kuten metsät, pystyvät sitomaan. Mitä kauemmin viivyttelemme, sitä vaikeampaa nettopäästöjen nollaaminen tulee olemaan. Vuosikymmenten viivyttelyllä ja toimimattomuudella olemme valitettavasti ajaneet itsemme kriisiin, jossa pystymme säilyttämään tuntemamme maailman vain, jos ryhdymme välittömiin hätätilan mukaisiin toimiin!
Lähde: folk.universitetetioslo.no
Mitä lämpeneminen aiheuttaa maapallolla?
Ihmistoiminta on nostanut maapallon pintalämpötilaa noin 1.2°C sitten esiteollisen ajan eli 1800-luvun lopun. Tällaisen lämpenemisen vaatima energia vastaa viiden ydinpommin räjähdystä joka sekunti viimeisen 25 vuoden aikana.
Lähde: climate-lab-book.ac.uk
Maailmanlaajuisessa mittakaavassa viimeiset seitsemän vuotta ovat olleet kuumimmat koskaan mitatut. Lämpötilat eivät myöskään nouse tasaisesti joka puolella. Jotkut alueet maapallolla lämpenevät nopeammin kuin toiset, samalla kun toiset alueet voivat jopa viilentyä. Esimerkiksi Suomi lämpenee nopeammin kuin muu maapallo. Myös vuodenajalla on väliä: Suomessa talvet lämpenevät lähes kaksi kertaa nopeammin kuin kesät.
Lähde: ncdc.noaa.gov
Lämpötilan keskiarvon noustessa myös äärimmäiset lämpötilat yleistyvät. Lämpöaaltojen lisäksi ilmakehän lämpeneminen aiheuttaa pidempiä ja ankarampia kuivuuskausia, lisää metsäpaloja ja voimakkaampia myrskyjä ja tulvia.
Lähde: ipcc.ch
Lämpöaallot
Lukuisat tutkimukset osoittavat, että äärimmäisistä lämpöaalloista on tullut todennäköisempiä ihmisen aiheuttaman lämpenemisen takia (esim. 2010 Syyria; 2013 Korea; 2014 Kalifornia; 2018 Yhdistyneet kuningaskunnat; Eurooppa 2019).
Vuonna 2018 tehty tutkimus näyttää, kuinka tappavat lämpöaallot saattavat rajoittaa monien maailman tiheimmin asuttujen alueiden, kuten Kiinan, asuinkelpoisuutta. Tutkimuksen johtopäätöksen mukaan fossiilisten polttoaineiden polttamisen jatkaminen johtaisi joillain alueilla niin äärimmäisiin lämpötiloihin, että ulkona työskentelemisestä tulisi mahdotonta.
Kuivuus ja vesipula
Maailmanlaajuinen vedenkierto tehostuu ilmastonmuutoksen myötä, tehden sateisista alueista yleisesti ottaen yhä sateisempia ja kuivista yhä kuivempia. YK:n vuoden 2018 raportti korostaa, että nykyisellään arviolta 3,6 miljardia ihmistä (lähes puolet maailman väestöstä) asuu alueilla, joilla saattaa olla vedestä pulaa ainakin kuukauden verran vuodessa. Tämä väestömäärä voi kasvaa 4,8–5,7 miljardiin vuoteen 2050 mennessä.
Pelkästään kuivat kaudet ja väestönkasvu eivät kuitenkaan aiheuta vesipulaa. Sulavat vuoristojäätiköt sekä Andeilla että Himalajalla uhkaavat satojen miljoonien alavirtojen varrella asuvien ihmisten vesivaroja. Kohoavat lämpötilat sulattavat Himalajan jäätiköistä ainakin kolmasosan vuosisadan loppuun mennessä jopa siinä tilanteessa, että onnistumme rajaamaan lämpötilanousun 1,5°C. Jäätiköiden sulamisen on arveltu aiheuttavan vedensaantiongelmia tulevaisuudessa myös Euroopan alueella.
YK:n arvion mukaan ilmastonmuutoksesta, ihmisen toiminnasta ja väestönkasvusta johtuen vuoteen 2030 mennessä makean veden tarve ylittää varannot 40%:lla.
Metsäpalot
Ilmastonmuutoksen aiheuttamat kuumat ja kuivat olosuhteet lisäävät myös metsäpalojen todennäköisyyttä ja vauhdittavat niiden leviämistä. Metsäpalot aiheuttavat paljon tuhoa ihmisten näkökulmasta, ja ne vaikuttavat Intian kokoiseen alueeseen vuosittain.
Esimerkiksi vuoden 2016 Kanadan Fort McMurrayn metsäpalo poltti 6000 neliökilometriä metsää, tuhosi 2400 kotia ja rakennusta ja pakotti 80 000 ihmistä pakenemaan kodeistaan. Tästä aiheutui 10 miljardin Yhdysvaltain dollarin vahingot. Ilmastonmuutoksen on arveltu kasvattaneen metsäpalojen todennäköisyyttä kuusinkertaiseksi. Myös Suomessa ilmastonmuutos kasvattaa metsäpalojen riskiä ja toistuvuutta.
Lähde: ilmatieteenlaitos.fi
Myrskyt ja tulvat
Kasvava määrä todistusaineistoa puhuu sen puolesta, että me teemme näistä myrskyistä tuhoisampia.
– Dr. James Kossin, Ilmakehätutkija, National Oceanic and Atmospheric Administration
Kun lämpötilat nousevat, meristä haihtuu enemmän vettä ilmakehään. Lämpimämpi ilma pystyy myös kantamaan enemmän vesihöyryä – sen vedensitomiskapasiteetti kasvaa 7% jokaista celsiusastetta kohden. Kun lämmin ilma lopulta viilenee tarpeeksi muodostaakseen sadepilviä, sateet eivät ainoastaan yleisty, vaan kehittyvät myös rankemmiksi. Tämä johtaa useampiin äärimmäisiin kaatosateisiin, myrskyihin ja tulviin, joilla on suuria vaikutuksia mm. ruoantuotantoon. 18% äärimmäisistä kaatosateista on suoraan yhdistettävissä ihmiskunnan aiheuttamaan ilmaston lämpenemiseen.
Ilmastonmuutos on tehnyt tulvista yleisempiä ja todennäköisempiä esimerkiksi Luoteis-Euroopassa. Vuoden 2021 tulvat Belgiassa ja Saksassa tappoivat ainakin 222 ihmistä.
Vuosisadan puoliväliin mennessä on trooppisten syklonien ennustettu voimistuvan ja intensiivisten (kategorian 4 tai 5) trooppisten myrskyjen yleistyvän. On myös ennustettu, että trooppiset syklonit tulevat osumaan myös läntiseen Eurooppaan.
Jään sulaminen ja nousevat meret
Merenpinta nousee nopeammin ja Arktinen merijää kutistuu nopeammin kuin osasimme odottaa. Valitettavasti nykyinen tieto osoittaa meille, että aliarvioimme ilmastokriisin menneisyydessä.
– Stefan Rahmstorf, Merifysiikan professori, Potsdamin yliopisto
Ilmaston mukana lämpenevät myös meret. Vuonna 2021 merten lämpötila oli mittaushistorian korkein. Lämpölaajenemisen takia merenpinta myös nousee. Lisäksi lämpimämmät meret ja lämpimämpi ilma johtavat meressä kelluvan jään, mannerjään ja vuoristojäätiköiden sulamiseen. Meressä kelluvan jään sulaminen ei johda merenpinnan nousuun, samalla tavalla kuin vesilasissa kelluvan jääpalan sulaminen ei johda vedenpinnan kohoamiseen. Sitä vastoin maan päällä olevan jään, eli vuoristojäätiköiden ja mannerjään, sulaminen johtaa merenpinnan nousuun samalla lailla, kuin jos vesilasiin lisättäisiin uusi jääpala.
Pohjoisnavan ympärillä oleva arktinen merijää kutistuu 12,85 % vuosikymmentä kohden. Kesäisen arktisen merijään on ennustettu katoavan melkein kokonaan tämän vuosisadan puoliväliin mennessä.
Lähde: climate.nasa.gov
Sekä Antarktiksen että Grönlannin mannerjäätiköt ovat menettäneet massaansa vuodesta 2002 ja niiden katoamistahti on vain kiihtynyt vuodesta 2009 lähtien. Antarktis menettää vuosittain kuusi kertaa enemmän massaa verrattuna 40 vuoden takaiseen. Viimeisten 40 vuoden aikana olemme menettäneet yhteensä noin 300 kaksikerroksisen bussin verran jäätä joka sekunti.
Kun merenpinta nousee seuraavan 15–30 vuoden aikana, vuorovesien aiheuttaman tulvimisen ennustetaan yleistyvän. Tämä aiheuttaa rannikkoyhteisöille vakavia ongelmia ja muuttaa jotkin alueet asuinkelvottomiksi. 2°C lämpeneminen uhkaa saattaa 130 miljoonan ihmisen asuttamat alueet veden varaan, kun taas 4°C lämpötilan nousu saattaisi upottaa maa-alueet, joita asuttaa tällä hetkellä 470–760 miljoonaa ihmistä.
Vuonna 2014 NASA:n tiimi löysi Länsi-Antarktiksen jäätiköltä osan, jonka jo alkanut romahdus vaikuttaa pysäyttämättömältä. Sen ennustetaan nostavan merenpintaa tulevaisuudessa ainakin metrillä. Jos jatkamme ilmaston lämmittämistä, käynnistämme useampien jäätiköiden osien romahtamisen. Interaktiivisessa kartassa näkyvät ne alueet, joiden ennustetaan olevan tulvarajan alapuolella vuonna 2050.
Mitä muuta tuhoa teemme planeetallemme?
Joukkosukupuutto
Tässä ei ole kyse vain luonnonihmeiden menettämisestä. Kun menetämme pienimmänkin organismin, me horjutamme ja pahimmillaan saatamme romahduttaa maailman ekosysteemit – verkoston, joka tukee kaikkea elämää maapallolla.
– Sir David Attenborough
Maapallon lajisto kuolee tällä hetkellä sukupuuttoon jopa 1000 kertaa keskimääräistä nopeammin. Luonnon monimuotoisuuden katoamiseen vaikuttavat elinympäristöjen tuhoaminen, ilmaston lämmittäminen, ylikulutus ja saastuttaminen.
Hallitustenvälinen biodiversiteettiä ja ekosysteemipalveluita koskeva tieteen ja politiikan välinen IPBES-paneeli julkaisi vuonna 2019 raportin, jonka mukaan luonnon monimuotoisuuden kato on yhtä vakava uhka kuin ilmastonmuutos. Olemme osa luontoa ja siksi myös riippuvaisia siitä. Raportin mukaan suoria syitä luonnon monimuotoisuuden katoamiseen ovat elinympäristöjen muutos, niiden suora hyväksikäyttö (esim. kalastus, metsästys ja hakkuut), vieraslajit, saasteet ja ilmastonmuutos.
Viimeisin Elävän planeetan raportti vuodelta 2018 osoittaa, että selkärankaisten lajien populaatioiden koossa on maailmanlaajuisesti tapahtunut 60 prosentin lasku vuosien 1970 ja 2014 välillä.
Yli neljäsosaa IUCN:n arvioimasta noin 100 000 lajista uhkaa sukupuutto. Tämä tarkoittaa 40 % sammakkoeläimistä, 25 % nisäkkäistä, 34 % havupuista, 14 % linnuista, 33 % riuttoja rakentavista koralleista ja 31 % haista ja rauskuista.
Lähde: ipbes.net
Suomessa vuonna 2019 julkaistun Suomen lajien uhanalaisuutta tarkastelevan Punaisen kirjan mukaan 11,9 % eli noin joka yhdeksäs laji on uhanalainen. Vain muutamassa vuodessa 2010–2015 välillä uhanalaisten lajien määrä kasvoi 420 lajilla. Uhanalaisiin lajeihin kuuluvat muun muassa jokirapu, ankerias, susi, naali, saimaannorppa, naurulokki ja hömötiainen. Suomen linnuista 49 % eli lähes puolet on joko uhanalaisia tai melkein uhanalaisia eli silmälläpidettäviä. Esimerkiksi harakka on silmälläpidettävä laji, kun taas kultasirkku on hävinnyt Suomesta jo kokonaan. Euroopanlaajuisesti viljelysmaiden lintujen määrä on laskenut kolmessa vuosikymmenessä jopa 55 %!
Lisäksi lämpöstressistä johtuvat koralliriuttojen kuolemat ovat yleistymässä. Ennusteiden mukaan vain 2 asteen lämpeneminen esiteolliseen aikaan verrattuna johtaisi sellaiseen merellisten lämpöaaltojen vuosittaiseen ilmenemiseen, että koralliriutat kuolisivat käytännössä sukupuuttoon.
Myös villieläinten kantojen pieneneminen ja sukupuutot viime vuosikymmeninä osoittavat, että maailmanhistorian kuudes joukkosukupuutto on käynnissä.
Hyönteisten kuolemat
Tämän pitäisi olla meille suuri huolenaihe, sillä hyönteiset ovat jokaisen ruokaketjun sydämessä. Ne pölyttävät laajan enemmistön planeetan lajeista, pitävät maaperän terveenä, kierrättävät ravinteita, rajoittavat tuholaisia ja tekevät paljon muuta. Rakasta tai vihaa niitä, mutta me ihmiset emme voi selvitä ilman hyönteisiä.
– Professori Dave Goulson, Sussexin yliopisto
Hyönteisten dramaattisella maailmanlaajuisella vähenemisillä on vaarallisia seurauksia ekologisille ravintoketjuille ja ihmisten viljelyskasvien pölytykselle.
On vahvaa näyttöä siitä, että monet hyönteispopulaatiot ovat vakavan uhan alla ja vähenevät ympäri maailmaa. Stressitekijöitä ovat esimerkiksi elinympäristöjen menetykset, agro-kemialliset saasteet, vieraslajit ja ilmastonmuutos.
Esimerkiksi 27 vuotta kestänyt, hyönteispopulaatioita seurannut saksalaistutkimus paljasti dramaattisen 76 % laskun lentävien hyönteisten biomassassa.
Lisäksi uuden hollantilaisen tutkimuksen mukaan perhosten lukumäärä on laskenut yli 80 % viimeisen 130 vuoden aikana. Tutkimuksen tekijöiden mukaan “teollinen maatalous jättää hädintuskin mitään tilaa luonnolle”.
Merten happamoituminen
Maailman meret ovat jo muuttuneet 30 % happamammiksi, kun fossiilisten polttoaineiden polttamisesta syntynyt hiilidioksidi on liuennut meriveteen ja siten muokannut meriveden kemiallista rakennetta. Nykyisen päästökehityksen perusteella merien pH-kasvu lisää merien happamoitumista 150 % vuoteen 2100 mennessä! Tämä vaikuttaa merielämään äyriäisistä kokonaisiin koralliriuttayhteisöihin poistamalla mineraaleja, joita eliöt tarvitsevat kasvattaakseen kuoriaan. Meriekosysteemit eivät ole kokeneet tulevien kaltaisia olosuhteita 14 miljoonaan vuoteen.
Nykyinen merten happamoituminen on arviolta kymmenen kertaa nopeampaa kuin viimeiseen 300 miljoonaan vuoteen, mikä vaarantaa meriekosysteemien kykyä sopeutua muutoksiin.
Merten saastuttaminen
Maataloudesta tuleva nitraatti on tällä hetkellä kaikkein yleisin kemiallinen vierasaine maailman pohjavesikerroksissa. Saasteilla voi olla dramaattinen vaikutus ekosysteemeihin esimerkiksi rehevöitymisen kautta, kun ravinteet kerrostuvat järviin ja rannikkovesiin vaikuttaen niiden monimuotoisuuteen ja kalavesiin. Merten kuolleet alueet, joissa ei ole yhtään happea, ovat kasvaneet kooltaan nelinkertaisiksi sitten vuoden 1950 tukehduttaen alueiden organismeja.
Olemme menettämässä maaperämme
Maaperää menetetään nopeasti, mutta se uusiutuu vasta vuosituhansien aikana, ja tämä aiheuttaa yhden suurimmista uhista maailmanlaajuiselle maataloudelle.
– Professori Duncan Cameron, Kasvi- ja maaperäbiologian professori Sheffieldin yliopistosta
Yli 95 % siitä, mitä syömme, tulee maasta. Maaperän eroosio ja rappeutuminen on kuitenkin lisääntynyt dramaattisesti ihmisen aiheuttaman metsien hävittämisen, ylilaidunnuksen ja maatalouskemikaalien käytön myötä.
Eroosion ja muiden maanviljelystä johtuvien vaikutusten johdosta 50 % planeetan maaperän ylimmästä osasta on menetetty viimeisen 150 vuoden aikana. Tämä on johtanut lisääntyneeseen saastuneisuuteen, tulvimiseen ja aavikoitumiseen. Pelkästään aavikoituminen vaikuttaa yli 2,7 miljardiin ihmiseen ja voi aiheuttaa poismuuttoa aavikoituneilta alueilta. Lisäksi maaperä uusiutuu hyvin hitaasti – normaaleissa maatalouden olosuhteissa sitä muodostuu 2,5 cm 500 vuodessa.
Ennustetaan, että vuoteen 2050 mennessä maan rappeutuminen ja ilmastonmuutos yhdessä vähentävät satoja arviolta 10 prosenttia maailmanlaajuisesti ja jopa 50 prosenttia tietyillä alueilla. Kastemadot eivät pysty kompensoimaan maaperän menetyksiä, sillä niidenkin määrä ehtyy 80 % tai enemmän maatalouskemiallisten aineiden kyllästämiltä pelloilta. Useat matolajit ovat jo kuolleet sukupuuttoon ja monet ovat matkalla siihen suuntaan. Maaperän köyhtyminen vaikuttaa myös ihmisen ruokaturvaan.
Mitä seurauksia ilmastonmuutoksesta on ihmisille?
Yksi maailman johtavista lääketieteellisistä tiedejulkaisuista, The Lancet, teki laajan katsauksen ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksiin, jonka johtopäätösten mukaan ilmastonmuutos on “2000-luvun suurin globaali terveysuhka”. Ilmastonmuutos tuo suoria uhkia ihmisen terveydelle äärimmäisten sääilmiöiden myötä sekä epäsuorasti sosiaalisten ja ekologisten järjestelmien häiriintyessä.
Ruokaturva uhattuna
Olemme jo havainneet ilmastonmuutoksen vaikutuksia maatalouteen. Olemme arvioineet, kuinka suureen ilmaston muuttumiseen on mahdollista sopeutua. Jo kahden asteen keskilämpötilan nousu aiheuttaa paljon muutoksia, joihin emme voi sopeutua. Neljän asteen nousun vaikutukset ovat todella suuria, emmekä pysty sopeutumaan niihin.
– Tohtori Rachel Warren, East Anglian yliopisto
Kuivuuden ja tulvien kaltaisten äärimmäisten sääilmiöiden yleistyminen vaikuttaa maataloustuotantoon samalla kun kohoavat lämpötilat lisäävät maatalouden vedentarvetta.
Ilmastoon liittyvien katastrofien, kuten äärimmäisen kuumuuden, kuivuuden, tulvien ja myrskyjen, lukumäärä on tuplaantunut sitten 1990-luvun alun. Äärimmäisiä sääilmiöitä on esiintynyt noin 213 joka vuosi aikavälillä 1990–2016. Nämä sääilmiöt vahingoittavat maatalouden tuottavuutta ja vaikuttavat siten ruoan saatavuuden vajeisiin, minkä sivuilmiönä ruoan hinta nousee ja ihmisten tulot laskevat. Kaikki tämä vähentää ihmisten mahdollisuuksia ruokkia itsensä.
51 maan ja alueen ihmiset kohtaavat kohtaavat kriisitasoa vastaavaa akuuttia ruokaturvan epävarmuutta tai pahempaa, mikä vaatii välitöntä hätätilan mukaista toimintaa.
Riski siihen, että äärimmäiset sääolot iskisivät useaan vallitsevaan ruokaa tuottavaan maailman alueeseen samaan aikaan, voi triplaantua vuoteen 2040 mennessä (muutos kasvaa yhdestä kerrasta 100 vuodessa yhteen kertaan 30 vuodessa).
Viimeaikainen tutkimus tarkasteli ilmastonmuutoksen vaikutuksia ruoan tuotantoon neljän eniten maissia vievän maan kohdalla. Nuo maat ovat nykyisellään vastuussa noin 85 % maissin viennistä. Tutkimus osoitti, että “todennäköisyys sille, että mailla olisi samanaikaisia yli 10 % tuotannon menetyksiä yhtenäkään vuonna on nykyisellään käytännössä nolla, mutta se kasvaa 7 prosenttiin 2°C lämpenemisessä ja 86 prosenttiin 4°C lämpenemisessä.”
Ilmastonmuutos voi alentaa maissin keskisatoa 45%, vehnän 50%, riisin 20–30% ja soijan jopa 60% vuoteen 2100 mennessä. Luvut ovat merkittäviä erityisesti siksi, että maailman ruokajärjestelmä riippuu pitkälti kyseisistä raaka-aineista. Ruokajärjestelmä on täten yksinkertainen ja haavoittuva, vaikka syötäväksi sopivia kasvilajeja olisi todellisuudessa kuitenkin tuhansia.
Tautien leviäminen
Ilmastonmuutos häiritsee luonnollisia ekosysteemejä niin, että olosuhteet ovat suotuisammat tarttuville taudeille.
– Andrew Dobson, Ekologian ja evoluutiobiologian osasto, Princetonin yliopisto
Korkeammat lämpötilat auttavat tappavaa ripulia ja haavainfektioita aiheuttavia bakteereita kukoistamaan, mikä johtaa tarttuvien tautien, kuten koleran, leviämiseen. 1950-luvun jälkeen koleran esiintymiselle suotuisat rannikkoalueet ovat kasvaneet 24 % Baltian alueella.
Nousevat lämpötilat mahdollistavat myös trooppisten tautien – joilla on jo nyt tuhoisia terveysvaikutuksia tropiikissa eläviin ihmisiin – leviämisen muihin maailmankolkkiin, joissa niitä ei ole ennen tavattu. Esimerkiksi tiikerihyttynen, joka levittää denguekuumetta, chikungunya-kuumetta, Zika-virusta ja aivokuumetta, on leviämässä myös Eurooppaan.
Lisäksi muiden eläinlajien sairauksien esiintyminen ihmisissä on kasvamassa. Tällä hetkellä noin 60 % ihmisiä tartuttavista taudeista ovat eläinperäisiä. Prosenttiosuus on kuitenkin kasvussa, sillä 75 % uusista ihmisiä tartuttavista taudeista on hypännyt eläimistä ihmisiin. YK on raportoinut, että villieläimistä ihmiseen tarttuvien tautien kasvanut määrä johtuu osittain luonnollisten elinympäristöjen pilaamisesta, villieläinten hyödyntämisestä ja ilmastonmuutoksesta. Esimerkiksi Malesiassa ja Singaporessa metsäkato pakotti Nipah-virusta kantavat hedelmälepakot muuttamaan metsistä hedelmäviljelmille, missä ne tulivat kosketuksiin sikojen kanssa. Siat saivat viruksen lepakoilta, ja niiden kautta se siirtyi ihmisiin. Eläinten luonnollisten elinalueiden tuhoaminen tuo ihmiset lähemmäs sellaisia eläintauteja, joille ihmiset eivät ole aiemmin altistuneet. Samalla ilmastonmuutos lisää tautien tarttumisen todennäköisyyttä, koska tauteja aiheuttavat mikrobit viihtyvät lämpimämmässä, kosteammassa ja katastrofeille alttiimmassa maailmassa. Vaikka COVID-19:n alkuperä ei ole vielä täysin varma, se levisi mitä todennäköisimmin tällä tavalla muista eläimistä ihmisiin.
Ilmansaasteet
Erilaisista saasteista aiheutui vuonna 2015 arviolta 9 miljoonaa ennenaikaista kuolemaa – jopa 16% kaikista maailman kuolemista. Saasteet ovat siis maailman yleisin ympäristöstä aiheutuvien sairauksien ja ennenaikaisten kuolemien syy.
Suurin osa kuolemista johtuu altistumisesta ilmansaasteille ja erityisesti pienille hiukkasille, jotka tunkeutuvat syvälle keuhkoihin (tunnetaan nimellä PM2.5). Lapset, vanhukset sekä ihmiset, joilla on heikentynyt terveydellinen tila kuten astma, ovat erityisen haavoittuvaisia. Kaiken kaikkiaan yhdeksän kymmenestä ihmisestä maailmassa hengittää saastunutta ilmaa, enimmäkseen matalan keskitulon maissa.
Autojen ja teollisuuden päästöt eivät ole ainoita edellä mainitun terveyskriisin aiheuttajia, vaan myös huono sisäilma on tappavaa. Monissa maissa tämä johtuu siitä, ettei puhtaisiin polttoaineisiin tai sähköön ole mahdollisuuksia. Tällöin täytyy turvautua tehottomiin, kiinteän polttoaineen liesiin ja kerosiinilampputeknologioihin. Ilmansaasteiden hengittäminen tappaa maailmanlaajuisesti arviolta 7 miljoonaa ihmistä vuosittain. (Ympäröivät ilmansaasteet: 4,2 miljoonaa kuolemaa; kodin saasteet: 2,8 miljoonaa kuolemaa)
Mitä ovat takaisinkytkennät ja keikahduspisteet?
Maapallon ilmasto on monimutkainen verkosto toisiinsa kytkeytyneitä järjestelmiä. Kun ilmakehä ja meret lämpenevät, järjestelmät ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja mahdollisesti laukaisevat “takaisinkytkentöjä”.
Takaisinkytkentöjä on kahdenlaisia. Negatiivisessa takaisinkytkennässä Maa reagoi lämmön nousemiseen vähentämällä lämpenemistä ja laskien lämpötiloja. Tällä on ilmastoa vakauttava vaikutus. Positiivisessa takaisinkytkennässä Maa vahvistaa alkuperäistä lämpenemistä. Lämpeneminen siis johtaa yhä lisääntyvään lämpenemiseen, ja tällä on ilmastoa horjuttava vaikutus. Positiiviset takaisinkytkennät eivät kuitenkaan johda karanneeseen ilmaston lämpenemiseen, jossa ilmasto vain lämpenee ja lämpenee loputtomiin. Tämä johtuu siitä, että joka kerta kun takaisinkytkentä aktivoituu, se lämmittää ilmastoa aikaisempaa vähemmän.
Suurimman osan Maan historiasta negatiiviset takaisinkytkennät ovat pitäneet ilmaston vakaana. Positiiviset takaisinkytkennät ovat puolestaan ottaneet vallan esimerkiksi Maan siirtyessä lämpimästä kaudesta jääkauteen.
Positiivisista takaisinkytkennöistä tekee pelottavan se, että ilmaston lämmetessä ne saattavat aktivoitua milloin tahansa kohottaen lämpötiloja yhä nopeammin. Nykypäivän ilmastomallit ottavat onneksi huomioon monet tällaiset takaisinkytkennät. Mikään malli ei kuitenkaan ole täydellinen, ja onkin käytännössä mahdotonta ennustaa täsmälleen, kuinka paljon lämpenemistä tulevaisuuden kasvihuonepäästöistä seuraa. Tästä seuraa riski, että ilmasto lämpenee paljon enemmän kuin suurin osa malleista ennustaa, mikäli takaisinkytkennät ovat voimakkaampia kuin osattiin odottaa.
Seuraavaksi joitakin esimerkkejä takaisinkytkennöistä.
Vesihöyry ja pilvet
Kun lämpötilat nousevat, enemmän vettä haihtuu ilmaan. Vesihöyry on itsessään kasvihuonekaasu, mikä tarkoittaa sitä, että vesihöyryn lisääntyminen ilmakehässä lämmittää ilmastoa ennestään. Tämä on klassinen esimerkki positiivisesta takaisinkytkennästä. Vesihöyrytakaisinkytkentä on yksi voimakkaimmista takaisinkytkennöistä ja se lähes tuplaa hiilidioksidin lämmittävän vaikutuksen.
Kun ilmakehässä on enemmän kosteutta, myös pilviä muodostuu enemmän. Pilvet kytkeytyvät takaisin ilmastoon kahdella tavalla: ne voivat viilentää Maata heijastamalla auringonvaloa poispäin siitä, ja ne voivat lämmittää sitä estämällä niiden alapuolista lämpöä karkaamasta avaruuteen. Tämän takia pilvinen päivä on viileämpi kuin aurinkoinen päivä (enemmän auringonvaloa heijastuu pois), mutta pilvinen yö on lämpimämpi kuin pilvetön (pilvet estävät lämpöä karkaamasta). Niinpä pilvet muodostavat samanaikaisesti sekä positiivisen että negatiivisen takaisinkytkennän. Kumpi näistä prosesseista vaikuttaa enemmän riippuu pilvipeitteen määrästä, pilvityypistä ja siitä, missä ja milloin ne muodostuvat. Tämä tekee pilvien takaisinkytkentöjen mallintamisesta pahamaineisen vaikeaa.
Jään heijastavuus
Valkoisen värinsä takia arktinen merijää heijastaa suurimman osan Auringon lämmöstä ja valosta takaisin avaruuteen. Lämpeneminen sulattaa merijäätä, jonka alta paljastuu merenpinta. Tumma pinta imee auringonsäteitä heijastamisen sijaan, mikä lämmittää merta. Kun ilma yhä lämpenee, tulee merenpintaa enemmän näkyviin, mikä kiihdyttää lämpenemistä entisestään. Jään heijastavuuden positiivinen takaisinkytkentä on avainasemassa siinä, miksi arktinen alue lämpenee nopeammin kuin mikään muu maailmankolkka. Arktisen alueen lämpeneminen saattaa haitata pohjoisen pallonpuoliskon suihkuvirtausta yläilmakehässä, mikä aiheuttaisi äärimmäisiä sääolosuhteita Saksaan, Puolaan, Brittien eteläosiin ja Yhdysvaltojen keskiosiin.
Sulava ikirouta
Ikirouta on maatyyppi, joka on ollut yhtäjaksoisesti jäässä tuhansia vuosia. Maailmanlaajuisesti se kattaa 15 miljoonan neliökilometrin alueen eli noin neljäsosan pohjoisesta pallonpuoliskosta. Eniten sitä on Kanadassa, Venäjällä ja Alaskassa. Ikiroutaan on varastoitunut valtavasti hiiltä. Esimerkiksi jäätynyt arktinen maaperä sisältää yli tuhat miljardia tonnia hiiltä – lähes kaksi kertaa enemmän kuin ilmakehässämme on tällä hetkellä hiiltä. Kun ikirouta sulaa, maaperän bakteerit vapauttavat valtavia määriä hiiltä takaisin ilmakehään metaanina ja hiilidioksidina. Tämä aiheuttaa lämpenemistä, mikä puolestaan sulattaa ikiroutaa lisää.
Keikahduspisteet
Keikahduspisteet ovat niin vaarallisia, koska ohitettuamme sellaisen ilmasto on poissa ihmiskunnan hallinnasta: jos mannerjäätikkö hajoaa ja alkaa luisumaan mereen, emme voi estää sitä mitenkään.
– Professori James Hansen, entinen NASAn Goddard -avaruustutkimusinstituutin johtaja
Asioita hankaloittaa entisestään se, että joihinkin takaisinkytkentöihin liittyy keikahduspisteitä. Keikahduspiste on maailmanlaajuisen keskilämpötilan kynnysarvo, jonka yläpuolella takaisinkytkennästä tulee itseään vahvistava. Kynnysarvon ylittäminen johtaisi kyseisen ilmastojärjestelmän osan äkilliseen tai peruuttamattomaan muutokseen ja lopulta kääntymisen täysin uudenlaiseen tilaan. Muutokseen voi mennä satoja tai tuhansia vuosia sen jälkeen, kun keikahduspiste ylitetään. Huolestuttavinta on se, että muutosta olisi käytännössä mahdotonta pysäyttää. Siirtymä uuteen tilaan jatkuisi huolimatta siitä, vähenevätkö päästöt. Se on kuin seilaisi kumiveneellä ohi kohdan, jonka jälkeen edessä vyöryvä koski on pakko laskea.
Emme tiedä varmuudella, milloin ohitamme tällaisia keikahduspisteitä, mutta riskit kasvavat jokaisella lämpöasteen murto-osalla. Toisin sanoen: mitä korkeammalle lämpötilat kipuavat, sitä suurempi on riski ohittaa piste, jonka jälkeen ei ole paluuta. Tutkijat ovat yhä huolestuneempia keikahduspisteiden aiheuttamista riskeistä jopa suhteellisin pienillä muutoksilla lämpötilaan. Viimeaikainen tutkimus osoittaa, että jotkut keikahduspisteet saatetaan ohittaa jo alle 2 asteen lämpenemisellä. Tämä on yksi esimerkki siitä, että edes Pariisin sopimuksessa sovittua 1,5 asteen rajaa ei voida pitää todellisuudessa “turvallisena” rajana ilmaston lämmittämiselle.
Seuraavana muutama esimerkki tunnetuista keikahduspisteistä.
Mannerjäiden luisuminen
Mannerjäätiköt ja muut maalla sijaitsevat jäätiköt voivat aiheuttaa toisenkinlaisen takaisinkytkennän. Kun jää sulaa, vesi tihkuu jään alle tehden sen alla olevasta maasta ja kivestä liukkaan. Tämä saattaa helpottaa jään liukumista peruskallion päällä, nopeuttaen jäätiköiden romahtamista ympäröivään mereen.
Lisäksi lämpenevät meret sulattavat jäähyllyjä, jotka ovat meressä kelluvia lauttamaisia jäämassoja, jotka ovat kiinni rannikossa. Jäähyllyt estävät jäätiköitä luisumasta alas peruskalliolta mereen. Kun jäähyllyt alkavat sulaa, saattaa käynnistyä peruuttamaton prosessi, jonka tuloksena kokonaisia jäätiköitä romahtaa. Koska jäätiköt lepäävät maan päällä, niiden romahtaminen johtaa merenpinnan kohoamiseen.
Metsäkuolema
Puilla on tärkeä rooli veden kiertokulussa. Ne imevät vettä maasta ja päästävät sen takaisin ilmakehään lehtien kautta tapahtuvan haihtumisprosessin kautta. Amazonin kaltaiset suuret metsät ovat tällä tavalla itseään ylläpitäviä: ne haihduttavat veden, jota tarvitsevat selviytyäkseen. Jos puita on vähemmän, myös vähemmän vettä haihtuu lehdistä, ja siten ilmastosta tulee kuivempi. Tietyn kokoisen metsäalueen menettäminen voi aiheuttaa metsäkuoleman (forest dieback), jossa metsä kuolee kokonaan ja muuntautuu täysin erilaiseksi ekosysteemiksi. Tutkijat ovat varoittaneet, että esimerkiksi Amazon on jo vaarallisen lähellä tätä keikahduspistettä. Laajoista hakkuista johtuva jatkuva metsäkato voi keikauttaa sademetsän sen pisteen yli, jolloin osa metsästä kuolisi ja muuttuisi savanniksi – vapauttaen samalla miljardeja tonneja hiiltä.
Useiden keikahduspisteiden yhdistetyt riskit
Keikahduspisteiden ylittämisen todennäköisyys ei ole uuden tutkimuksen valossa ainoastaan todennäköisempää kuin uskottiin, vaan keikahduspisteet saattavat olla myös toisiinsa kytköksissä. Pelkona on, että kun yksittäinen ilmastojärjestelmän osa ylittää keikahduspisteensä, saattaa se työntää myös muita osia omien keikahduspisteidensä yli. Tästä syntyy mahdollisuus keikahdusryöpylle, jossa useampi järjestelmä ohittaa keikahduspisteensä.
Kartta mahdollisista keikahdusryöpyistä. Yksittäiset keikahdusalttiit järjestelmät on värikoodattu arvioitujen lämpötilan kynnysarvojen mukaan. Nuolet osoittavat mahdollisia vuorovaikutuksia keikahdusalttiiden järjestelmien välillä.
Lähde: pnas.org
Vaikka on epätodennäköistä, että toistensa kanssa vuorovaikutuksessa olevat takaisinkytkennät aiheuttavat karkuun päässeen lämpenemisen, ovat riskit suuret. Mitä kauemmin päästämme kasvihuonekaasuja ja mitä kuumemmaksi ilmasto käy, sitä todennäköisempää on, että toistensa kanssa vuorovaikutuksessa olevat keikahduspisteet voivat tuupata Maan paljon kuumempaan tilaan. Tätä tilaa kutsutaan “Kasvihuone-Maaksi” (Hothouse Earth), josta olisi mahdotonta palata tuhansiin vuosiin. Toisin sanoen saattaa olla olemassa tietty lämpötilan kynnysarvo, jonka jälkeen Maa olisi lukittu muutokseen, jota meidän olisi mahdotonta pysäyttää. Alla oleva kuva havainnollistaa Maan siirtymistä joko “Kasvihuone-Maaksi” tai “Vakautetuksi Maaksi” (Stabilized Earth) riippuen ihmiskunnan toimista.
“Kasvihuone-Maa” -hypoteesistä on olemassa paljon misinformaatiota. On tärkeää tiedostaa, ettei hypoteesia ole vielä todistettu varmaksi. Vaikka hypoteesi kävisikin toteen, Maan muuntumisessa “Kasvihuone-Maaksi” saattaa silti kestää satoja tai jopa tuhansia vuosia.
Lähde: pnas.org
Mitä Suomi tekee ilmastonmuutoksen torjumiseksi?
Kansallinen ilmastolaki velvoittaa Suomea vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään vuodesta 1990 vähintään 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Lisäksi Sanna Marinin hallitus (2019–) on määrittänyt Suomen tavoitteeksi olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Hiilineutraalius tarkoittaa, että hiilidioksidipäästöjä tuotetaan korkeintaan sen verran kuin niitä voidaan sitoa ilmakehästä hiilinieluihin.
Suomea sitoo myös vuonna 2015 laadittu kansainvälinen Pariisin sopimus, jonka tavoite on pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa asteessa suhteessa esiteolliseen aikaan. Sopimuksen osapuolten on pyrittävä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen.
Suomen tuotantoperäiset kasvihuonepäästöt ovat vähentyneet vuodesta 2005 lähtien. Jotta 2035 hiilineutraaliustavoitteeseen päästäisiin, täytyisi tuotantoperäisten päästöjen tippua noin puoleen nykyisestä.
Tuotantoperäiset päästöt = Suomen alueella tuotetut ja syntyneet päästöt
Kulutusperäiset päästöt = Tuotantoperäiset päästöt - vientituotteiden tuotantoketjujen päästöt + tuontituotteiden tuotantoketjujen päästöt
Pelkkien tuotantoperäisten päästöjen tarkkailu on kuitenkin ongelmallista, koska se mahdollistaa päästöjen ulkoistamisen muihin maihin. Tuotantoperäisiin päästöihin lukeutuvat vain Suomen alueella tuotetut päästöt. Mittari ei siis ota huomioon Suomen ulkopuolella tuotettujen mutta Suomessa kulutettujen tuotteiden ja palveluiden tuotantoketjujen päästöjä. Suomen tuotantoperäiset päästöt laskevat esimerkiksi siinä tapauksessa, kun suomalaisia hiilivoimaloita ajetaan alas. Jos korvaava sähkö kuitenkin ostetaan ulkomailta, jossa sähkö tuotetaan hiilellä, Suomen kulutusperäiset päästöt eivät laske. Tällä hetkellä Suomen kulutusperäiset päästöt eivät laske, eikä niiden laskemiselle ole myöskään asetettu tavoitteita. Vertailun vuoksi: Suomen tuotantoperäiset päästöt olivat vuonna 2015 55,7 Mt, kun samana vuonna kulutusperäiset päästöt olivat 73,4 Mt.
Suomen tuotantoperäiset päästöt ja hiilinielut
Lähde: julkaisut.valtioneuvosto.fi
Mitä meidän pitäisi tehdä nyt?
Jotta pysyisimme alle 1,5 asteen lämpenemisessä 66 % todennäköisyydellä, meidän pitäisi vähentää päästömme nettonollaan vuoteen 2025 mennessä. Mikään myöhäisempi aika on leikkimistä satojen miljoonien ellei miljardien ihmisten hengillä, ja koko maapallon luonnon monimuotoisuudella.
Vuotta 2025 myöhäisemmän tavoitevuoden asettaminen on kuin yrittäisi laskelmoida tarkalleen, milloin olisi sopivaa puuttua pienten lasten leikkeihin rotkon reunalla. Vaikka emme voi olla täysin varmoja kaikista seurauksista, joita kasvihuonekaasujen päästäminen ilmakehään aiheuttaa, on siitä seuraava uhka todellinen. Koska seuraukset voivat olla katastrofaalisia, meidän tulee noudattaa varovaisuusperiaatetta ja tehdä kaikki mitä voimme ilmastokatastrofin ehkäisemiseksi – välittömästi.
Mitä kauemmin odotamme, sitä enemmän joudumme luottamaan negatiivisten päästöjen teknologioihin kuten hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin (Carbon Capture and Storage; CCS). Tällä hetkellä nämä futuristiset teknologiat ovat vasta juuri ja juuri olemassa, emmekä taatusti tiedä, onko niitä mahdollista käyttää tarpeen vaatimassa skaalassa. Lisäksi ne eivät tartu ympäristökriisin taustalla nähtäviin yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin syihin. Monet IPCC:n ehdottamat päästöjenvähennyspolut itse asiassa olettavat, että hiilinegatiivista teknologiaa käytetään jonkin verran. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että meidän on alettava vähentää päästöjämme heti.
Yksilökohtaisten hiilijalanjälkien pienentäminen esimerkiksi kulutusvalinnoilla on tärkeää. Kuitenkin sen sijaan, että potisimme jatkuvaa huonoa omaatuntoa elämäntyylistämme, meidän pitää hyväksyä, että elämme tällä hetkellä fossiilisista polttoaineista riippuvaisessa yhteiskuntajärjestelmässä, joka pakottaa meidät tavalla tai toisella tuhoamaan planeettaamme. Osallistumisestamme tähän järjestelmään tulee oikeutettua, kun teemme parhaamme aidosti kestävän yhteiskunnan rakentamiseksi. Meidän pitää päästä yli häpeästämme, voittaa pelkomme sekä keskittää aikamme ja energiamme kollektiivisen muutoksen edistämiseksi.